Ujo pyysi mua ulos. Lupasin. En tiedä mitä ajattelen siitä, mutta jännittää ainakin. En kyllä suorilta osaa sanoa, kumpi jännittää enemmän, treffit vai tänpäiväinen tapaaminen vastuuopettajan kanssa, jossa päätetään opiskeluni jatkosta.

En haluaisi mennä, koska siellä joudun kohtaamaan oman elämäni toisen näkemänä, ja olen aina uskonut ettei kukaan voi oikeesti pitää musta jos tietää minkälainen oon pohjimmiltani. Vaikka toisaalta en myöskään voi uskoa että olisin niin radikaalilla tavalla erilainen kuin kaikki muut ihmiset, etteikö joku voisi sittenkin pitää minusta.

Voisinko vaan olla normaali ihminen, joka elää omaa elämäänsä joutumatta miettimään koko ajan itseään suhteessa muihin, ihan kuin mulla ei olisi oikeutta olla olemassa ja tehdä asioita joita teen. Ja sittenkin luulen, ettei minulla oo siihen oikeutta.