Kai mua sitten pikkuisen vaivaa se, että en tiedä olinko tällainen jo pienenä vai olisko mulla ollut vaihtoehto jos me ei... Tai jos mun luokka olis ollut toisenlainen tai eri. Tai jos mä vaan olisin...

En edes tiedä mitä. Mutta selvästi jos jotain, kaikki olis paremmin. Enkä koskaan älyä ajatella että kaikki vois olla vielä paljon huonomminkin. Jos en olis koskaan tavannu parasta ystävääni, siskoani, sielunkumppariani, en tiedä mitä olisin ja missä. Varmaan kurja, koska en olis uskaltanu ees lähteä meidän luokalta. En olis varmaan koskaan ettiny tätä seuraa, jonka sisällä mulla nyt on - no, kaikki mun ystävistäni käytännössä. Paitsi ystäväsiskoni.

Niin, oon tosiaan vissiin miettiny sitä, kun nyt näin unta että äiti oli mun pienenä ollessa kirjottanu ylös mun tapoja ja kaikenlaista, mitä laps tekee, millainen se on, miten se suhtautuu asioihin, ihmisiin. Kaikenlaista mitä haluaisin kuulla.