On sanoja joita ei voi sanoa. Haukkumasanat. Ne on iskostuneet niin syvälle mieleen, ettei niitä voi sanoa ilman että ne tuntuu naurettavilta ja rumilta. Minä. Rakkaus. Seksi. Kaikki sanat joita ei usein käytä ja joihin liittyy vahvoja tunteita.

Jännästi yhdessä kirjasarjassa, jota luen, käytetään haukkumasanana keksittyä termiä, joka on kuitenkin vuosien kuluessa muuttunut lukijan mielessä todelliseksi, käytetyksi, rumaksi. En voisi kuvitellakaan sanovani sitä yhtä vähän kuin voin kuvitella kiroavani. Ei vaan onnistu.

Harry Pottereissa on kuraverinen, mutta siitä ei puhuta kovin usein, koska kirjailija haluaa pitää sarjan hengen hyvänä, niin että siitä ei ole tullut samanlaista haukkumasanaa, joka saisi heti lukijan ajattelemaan samalla lailla rumasti kuin tämä ensimmäinen termi. Paitsi itse asiassa mudblood toimii, koska olenkin tosiaan lukenut pottereita paljon enemmän englanniksi.

Pikkusisko kävi täällä ja lainasi kirjastosta levyjä, laittoi ne mun koneelle. On se kiva. Siskolla on samanlainen maku kuin mulla, niin että kuuntelen mielelläni mitä kivaa se on taas löytänyt.